Epäilen olevani infoaddiktoitunut. Selaan Hesarit, Suomen kuvalehdet, Tieteet ja Vihreät langat (pitäisikö tätä myöntää avoimesti vai ei?) tunnollisesti ja tv-ohjelmaopasta plärätessä eniten kiinnostavat dokumentit ja asiaohjelmat (ei sentään tarpeeksi, jotta oikeasta avaisin töllöttimen). Nörttimäisestä tiedonjanostani on viime aikoina seurannut karsea informaatioähky ja uskonkriisi. En jaksa konkreettisesti innostua juur mistään. Pari esimerkkitapausta:
- Ihan kiva että Obama sai terveydenhuoltouudistuksen läpi, vaikka eipä sillä mitään väliä ole, kun öykkäävät äärioikeistolaiset saa kummiskin sen jossain vaiheessa kumoon
- Ehkä se ilmastonmuutos on tulossa, vaikkei se enää olekaan muodissa, mutta ihan sama. Voivotellaan sitten, kun mitään ei ole enää tehtävissä
- Samalla asenteella myös Meksikoon. Ei ne päättäjät saa kummiskaan mitään aikaan
- Keskustan puheenjohtajan valinta ja Eduskuntavaalit voi tulla ja mennä. Tuskinpa politiikassa edelleenkään tapahtuu mitään konkreettista
- Ei se mitään, vaikka kaikki tuntuvat inhoavan lukutaidottomia somaleja, ja Suomi eristäytyy mutisemaan itsekseen pimeään nurkkaan. Mitä me nyt pikkuisen ollaan junttimaisia ääliöitä ilman selkärankaa
- Ekassa työryhmän kokouksessa olin pihalla kaikesta ja masennuin, kun olen niin urpo
Tiivistettynä siis aivan sama. Meno jatkuu samanlaisena kuin aina ennenkin, eivätkä päättäjät tee ikinä hyviä ratkaisuja. Myöskään rahvaat kansalaiset eivät ikinä tee hyviä ratkaisuja, enkä minä, koska mitä hittoa sitä voi mitään mistään ikinä tietää? Kostoksi maailmalle olen popittanut David Guettaa niin, että veljen herkät korvat vuotavat jo melkein verta, ja jättänyt kaikki kirjaston kirjat palauttamatta (tällä hetkellä vain 9 euroa rästissä!).
- Ihan kiva että Obama sai terveydenhuoltouudistuksen läpi, vaikka eipä sillä mitään väliä ole, kun öykkäävät äärioikeistolaiset saa kummiskin sen jossain vaiheessa kumoon
- Ehkä se ilmastonmuutos on tulossa, vaikkei se enää olekaan muodissa, mutta ihan sama. Voivotellaan sitten, kun mitään ei ole enää tehtävissä
- Samalla asenteella myös Meksikoon. Ei ne päättäjät saa kummiskaan mitään aikaan
- Keskustan puheenjohtajan valinta ja Eduskuntavaalit voi tulla ja mennä. Tuskinpa politiikassa edelleenkään tapahtuu mitään konkreettista
- Ei se mitään, vaikka kaikki tuntuvat inhoavan lukutaidottomia somaleja, ja Suomi eristäytyy mutisemaan itsekseen pimeään nurkkaan. Mitä me nyt pikkuisen ollaan junttimaisia ääliöitä ilman selkärankaa
- Ekassa työryhmän kokouksessa olin pihalla kaikesta ja masennuin, kun olen niin urpo
Tiivistettynä siis aivan sama. Meno jatkuu samanlaisena kuin aina ennenkin, eivätkä päättäjät tee ikinä hyviä ratkaisuja. Myöskään rahvaat kansalaiset eivät ikinä tee hyviä ratkaisuja, enkä minä, koska mitä hittoa sitä voi mitään mistään ikinä tietää? Kostoksi maailmalle olen popittanut David Guettaa niin, että veljen herkät korvat vuotavat jo melkein verta, ja jättänyt kaikki kirjaston kirjat palauttamatta (tällä hetkellä vain 9 euroa rästissä!).
Post Comment
Lähetä kommentti