Viime kirjoituksesta on kulunut mukavat nelisen kuukautta, joiden aikana on sattunut kaikennäköistä. Suurin osa siitä koskee tosin kesätöitä (ja niiden välttelyä), velttoilua kavereiden kera sekä henkilökohtaista säätöä, niin että jätetäänpä se sikseen. Paitsi mainittakoon Saksan-matka siskon luo ja futiksen MM-kisat, jotka päättivät penkkiurheiluvastaisen vaiheen elämässäni. Saksan maajoukkue, oih! Özil ja Müller, iih! Tiimityöskentely, uuh! Saatte kuvankin vielä.
Sitten elämässäni kääntyi uusi lehti nimeltään abivuosi. Sitä kuvaa hyvin aikatauluni tänään:
Koulun jälkeen tulin kotiin, tein 3 tuntia läksyjä, menin takaisin kouluun ruotsin abikurssille, jonka käyn iltalukiossa, olin taas kotona kahdeksalta, ja nyt poden huonoa omaatuntoa, kun vietän pari tuntia koneella, vaikka voisin lukea hissaa. Normaalisti vietän tosin kaksi kolmasosaa valveillaoloajastani kavereiden seurassa, joten tilanne ei ole oikeasti noin toivoton. Ruotsin abikurssikin on ohi perjantain jälkeen, eikä stressi kiusaa kovin pahasti (4 viimeistä hissankirjaa ehtii lukaista läpi vaikka viimeisellä viikolla ennen yo:ta).
Lukion viimeiseen vuoteen kuuluu myös tulevaisuudensuunnitelmista panikoiminen. Mun tulevaisuus on jo pitkän aikaa näyttänyt niin selvältä, että lisäpohdinnat aiheuttaisivat vain turhaa ahdistusta. Sen sijaan olen tuuminut kovasti sisustusasioita ja keräillyt elämäni rakkautta, Bottnaa, jonka tuotanto loppuu vuodenvaihteessa (Kuka siake niin on päättänyt, häh?!). Kaiken kaikkiaan odotan kuin kuuta nousevaa sitä päivää, kun pääsen vihdoin omaan kämppään astioiden, taulujen ja nojatuolin kanssa!
Lopuksi vielä hedelmäisiä terveisiä meidän takapihalta:
 |
| Saksa-Argentiina Frankfurtin jalkapallostadionilla! 4-0! |
Koulun jälkeen tulin kotiin, tein 3 tuntia läksyjä, menin takaisin kouluun ruotsin abikurssille, jonka käyn iltalukiossa, olin taas kotona kahdeksalta, ja nyt poden huonoa omaatuntoa, kun vietän pari tuntia koneella, vaikka voisin lukea hissaa. Normaalisti vietän tosin kaksi kolmasosaa valveillaoloajastani kavereiden seurassa, joten tilanne ei ole oikeasti noin toivoton. Ruotsin abikurssikin on ohi perjantain jälkeen, eikä stressi kiusaa kovin pahasti (4 viimeistä hissankirjaa ehtii lukaista läpi vaikka viimeisellä viikolla ennen yo:ta).
Lukion viimeiseen vuoteen kuuluu myös tulevaisuudensuunnitelmista panikoiminen. Mun tulevaisuus on jo pitkän aikaa näyttänyt niin selvältä, että lisäpohdinnat aiheuttaisivat vain turhaa ahdistusta. Sen sijaan olen tuuminut kovasti sisustusasioita ja keräillyt elämäni rakkautta, Bottnaa, jonka tuotanto loppuu vuodenvaihteessa (Kuka siake niin on päättänyt, häh?!). Kaiken kaikkiaan odotan kuin kuuta nousevaa sitä päivää, kun pääsen vihdoin omaan kämppään astioiden, taulujen ja nojatuolin kanssa!
Lopuksi vielä hedelmäisiä terveisiä meidän takapihalta:
Sun hedelmäiset terveiset ei näy täällä.
VastaaPoista