Järjestöistä

Järjestöt ovat jännä asia. Kaavailin vuosi sitten tähän aikaan ruusuisia tulevaisuudenkuvia merkittävästä panoksestani ympäristöjärjestöille ja politiikalle, vaan kuinkas kävikään. Olen kyllä muutaman jäsen, mutta aktiivinen osallistumiseni lähentelee pyöreää nollaa.

Suhtaudun varauksella poliittisen näkemykseni esittelemiseen vaikkapa netissä (hyvä kysymys, miksi näin on), mutta mainittakoon nyt, että liityin tammikuussa Vihreiden Nuorten ja Opiskelijoiden eli ViNO:n riveihin. Tavallisen rivijäsenyyden sijasta repäisin ja ilmottauduin heti kansainvälisten asioiden työryhmään, sillä halu tehdä jotain konkreettista oli kova ja kansainvälisyys kiinnosti. Lopputulos? Työryhmämme on kyllä saanut paljon asioita aikaan, muttei suinkaan minun ansiostani. En ole päässyt hommaan kunnolla sisälle, sillä en ole laiskuudessani ja kituliaisuudessani vaivautunut osallistumaan erityisemmin ViNO:n tempauksiin tai muuhun toimintaan, jolloin henkilökohtaista suhdetta järjestöön ei ole päässyt syntymään. Myös kokoustamisen perusteet ja muu järjestöjargon on mennyt minulta jokseenkin ohi. Toisin kuin muutamat ystäväni en vain taida olla järjestöaktiivi luonnostani.

Ylipäätään politiikkaan osallistuminen edes jonkin puolueen anonyymina jäsenenä on mietityttänyt. Kotitaustassani ei liiemmin ole puolueaktivismia, ja sitoutumattomana on huomattavasti helpompi torpata politiikka epämääräiseksi sompaamiseksi. En ole samalla linjalla kaikkien Vihreiden ajatusten kanssa, enkä painota aina samoja asioita. Toisaalta puolueita ja niiden nuorisojärjestöjä kuunnellessani olen tullut siihen tulokseen, että ViNO on kaikkein lähimpänä omaa arvomaailmaani, ja voin sitoutua sen kannanottoihin. Oikeastaan olen ylpeä jäsenyydestäni.


Olen kertonut täällä helmikuisesta Reilun kaupan koulutuksesta. Voin siis käyttää Reiluttaja-arvonimeä ja minulla kuuluisi olla sellaiset tiedot Reilun kaupan periaatteista ja toiminnasta, että voin järjestää esimerkiksi Reilun kaupan maistatuksia, infotilaisuuksia ym. sitä tukevia tapahtumia. Arvatkaa vaan, olenko. Useimmat koulutukseen osallistuneet ovat olleet aktiivisesti mukana toiminnassa, kun taas itse putosin pois heti koulutuksen jälkeen. En kokenut sitäkään omakseni, vaikka ajatus oli mahtava. 


Järjestöistä WWF on itse asiassa ainoa, jonka vuoksi en tunne itseäni huonoksi ja passiiviseksi ihmiseksi. Olen ilmastokummi säälittävän pienellä kuukausittaisella rahasummalla ja lueskelen Pandan lähettämät kuukausikirjeet enemmän tai vähemmän tarkkaavaisesti. Mitään muuta en tee, mutta toisaalta WWF on niin iso ja väljä organisaatio, etten koe olevani velvoitettu suurempaan aktiivisuuteen. Ilmiselvästi se sopii minulle tällä hetkellä kuin nyrkki silmään.


Kaikesta huolimatta järjestöt ovat kiva asia, ja pidän ajatuksesta, että niihin kuulumalla voin antaa oman panokseni - vaikkakin surkean pienen. Keskityn kuitenkin mieluummin lähipiirini valistamiseen yksityishenkilönä. :)