Top Social

Reilu viikonloppu

torstai 11. maaliskuuta 2010
Viime aikojen hektisyydestä ja keskittymisvammastani johtuen en ole saanut istutettua itseäni blogin ääreen hetkeen, joten tämä päivitys on tavallaan jo hieman edesmennyt mutta aina vain ajankohtainen. Kyseessä on siis helmikuinen viikonloppuni Tampereella Reiluttaja-koulutuksessa, jossa opittiin, miksi reilu kauppa vain on niin ihana asia. Tehokaksikko Ebbas & Mertsi voi nyt siis käyttää Reiluttaja-arvonimeä, ja meille voi tulla juttelemaan, jos reilu kauppa herättää tunteita. Yritän nyt kertoilla hieman asiasta, toivottavasti tekin saisitte tästä jotain uutta irti.

Reilun kaupan perusajatus on, että jokainen saisi työstään ansaitsemansa korvauksen. Nykyiset kaupparakenteet ovat joskus hyvinkin epäoikeudenmukaisia, eikä tuotteen alkuperästä saati sen valmistusolosuhteista ole usein mitään tietoa. Toista se on Reilun kaupan sertifikaatilla merkityissä tuotteissa. Aloite lähti meksikolaisilta kahvinviljelijöiltä 80-luvun alussa. He eivät kaivanneet kehitysavun syytämistä, vaan halusivat yksinkertaisesti elää omasta työstään. Nykyään Reilun kaupan piirissä on yli miljoona pienviljelijää ja suurtilan työntekijää 59 maassa ja Suomessakin saatavilla yli 1400 Reilun kaupan sertifikaatilla varustettua tuotetta.


Reilu kauppa hyödyttää tuottajia monin tavoin:
# Tuottajalle maksetaan Reilun kaupan tuotteista takuuhinta, joka kattaa tuotannon kustannukset, eli jos markkinahinnat esim. laskevat liian alas, ei tuottaja kuitenkaan joudu puille paljaille.

# Kauppasopimukset solmitaan pitkille aikaväleille. Tuottajien on helpompi suunnitella tulevaisuutta, kun se on varmalla pohjalla. Heille tarjotaan myös mahdollisuus edulliseen lainaan.

# Välikäsiä karsitaan tuotantoketjussa, joten suuri osa Reilun kaupan tuotteesta maksamastasi hinnasta menee oikeasti viljelijälle eikä valu mystisesti muualle, toisin kuin normaalisti.

# Tuottajalle maksetaan vielä Reilun kaupan lisää, joka kuuluu käyttää koko yhteisön hyväksi. Joset ja Pedrot voivat käyttää rahan vaikkapa kyläkouluun tai terveydenhuoltoon. Yhteisöt päättävät itse demokraattisesti, mihin summa menee, kaikkitietävät länsimaat eivät siihen puutu.

# Lapsityövoiman käyttöä ei sallita, ja työehtojen kuuluu olla kaikin puolin kunnossa (työolosuhteet, palkat, turvallisuus yms.). Tämä ei liene yllätys.

# Ympäristökriteerit! Pahimpia myrkkyjä ei missään nimessä käytetä, torjunta-aineiden käyttöä valvotaan, ja niiden kanssa puuhailevan täytyy olla tehtävään koulutettu. Viljelymenetelmiä kehitetään luontoystävällisemmiksi, ja suurtiloilla on kriteerit myös jätteidenkäsittelystä. Luomuviljely ei kuulu Reilun kaupan kriteereihin, mutta luomutuotteista maksetaan korkeampaa takuuhintaa.


Sertifikaatin valvonta on tiukkaa sekä tuottajamaissa että läntisissä maissa, joihin tuotteet myydään. Väärinkäytösten ilmituleminen ei mikään osoitus Reilun kaupan toimimattomuudesta vaan siitä, että valvonta on tehokasta ja tuottaa tulosta. :)

Totta kyllä, että Reilun kaupan tuotteet ovat usein vähän kalliimpia, mutta hintaero on kutistunut monissa tuotteissa lähes olemattomiin. Kysynnän kasvaessa hinta laskee ja tarjonta monipuolistuu. Sitä paitsi mitä enemmän Reilun kaupan tuotteille on ostajia, sitä enemmän saadaan viljelijöitä messiin mukaan ja sitä enemmän ihmiset siitä hyötyvät, joten mars kauppaan Reilun kaupan kahvia/banaania/sokeria/hunajaa/kukkia/jalkapalloja/muita kivoja asioita ostamaan! Normaalituotteen "halpa" hinta revitään työntekijöiden selkänahasta, ei se ole mikään syy tukea epäreiluja kaupparakenteita.

Eipä tässä mitään suuria speksejä tullut, mutta toivottavasti joku saa tästä jotain irti. Jos tulee mieleen jotain kysymyksiä tai kommentteja tai ihan mitä vaan, ottakaa toki yhteyttä. Mä jaan mielelläni tietoani, mulla on ikioma infokansiokin aiheesta! :) Lisätietoa löytyy myös Reilun kaupan sivuilta.
Post Comment
Lähetä kommentti