Aikaansaamattomat änkyrät

Kuten jo aikaisemminkin on tullut mainittua, 2000-luvun muotisana lienee ilmastonmuutos. Joka paikassa keskustellaan, väitellään, riidellään ja vähän kaikkea ilmastonmuutoksesta, ja jopa poliitikotkin ovat median neuvosta vaarin ja satuilevat ympäristöarvoista ja päästövähennyksistä. Joopa joo.

Lehdestä saa viikoittain lukea (kyllä, hs.fi on kovassa käytössä Kanadassa) jänniä päästövähennystavoitteita ynnä muita somia kuvia, kuinka politiikan ihmemiehet ja muutamat -naiset muuttavat maailmaa paremmaksi paikaksi elää. Minä elän kuitenkin siinä mielikuvassa, että esim. vuosina 1990-2006, jolloin kaiken järjen ja kivojen ympäristösopimusten mukaan olisi pitänyt vähentää päästöjä, Suomen päästöt lisääntyi 13 prosentilla. Ai jahah. Kööpenhaminassa pidetään joulukuussa ilmastokokous, joka näyttänee suunnan tulevien vuosien päästöpolitiikkaan. Siis paperilla. En odota mitään erikoista: veikkaan, että maailman viisaat johtavat kinastelevat parista prosentista suuntaan jos toiseenkin ja lopulta päätyvät, jos päätyvät, joihinkin kivoihin lukuihin, joita loppujen lopuksi kukaan ei noudata.

Jotenkin ironista, että ympäristöstä on politiikassakin huudettu jo kymmenisen vuotta ellei enemmänkin, ja päätöksiäkin saadaan aina joskus aikaan, mutta kukaan ei todellisuudessa tee yhtään mitään. Kun taloudella menee lujaa, ei poliitikot henno rajoittaa mitenkään kapitalistista onneamme, ja laman tullen resursseja ei riitä. Lama sentään itsessään leikkaa päästöjä, mutta nyt, kun olisi oiva tilaisuus panostaa vihreään energiaan ym. positiiviseen muutokseen, ei ketään kiinnosta, koska tavoite on vain pyristellä vanhoin hiilidioksidipäästöisin keinoin kuopasta ylös niin, että voidaan jatkaa saastuttamista samaan tapaan.

Mulla ei ole koskaan ollut ruusuista kuvaa poliitikoista, musta suurin osa niistä (tai ainakin ne vallankahvassa roikkuvat) on lähinnä änkyröitä omaneduntavottelijoita, joiden päämääränä on pysytellä perttiperuskansalaisten mielikuvissa niin viisaina että risut pois samalla, kun ne tosiasiassa vetää välistä minkä kerkeää. No, ei tilanne ole todellisuudessa näin kieroutunut, mutta nostakaa toki kätenne te, jotka luotatte politiikkaan. Sitä minäkin.

Nykyinen meno tuntuu siltä, että loppujen lopuksi kaikki jätetään yksittäisten kansalaisten harteille. Mitä, etkö muuta elämäntapojasi ympäristöystävällisemmäksi? Siispä olet ihmiskunnan häpeätahra, piehtaroi nyt syyllisyydessäsi! Tämä strategia ontuu pahasti siinä kohdassa, että suurin osa ihmisistä kuuluu siihen joukkoon, joka ei ole valmis merkittäviin, edes pieniin muutoksiin elämäntavoissaan, ellei se ole ylemmältä taholta tipahtanut normi. Kun ylempi taso kusee näinkin pahasti, mitään muutosta ei ole tulossa mihinkään suuntaan.

Anteeksi, sorruin nyt sauhuamaan apinanraivolla, mikä ei ollut ollenkaan aikomukseni. Ainakin mun verenpaine nousee kuitenkin automaattisesti, kun vain ajattelenkin tätä yhteiskunnallista kyvyttömyyttä. Onneksi me tavan tallaajatkin voimme kuitenkin vaikuttaa. Suomeen ilmastolakia ajaa mm. Polttava kysymys -kampanja. Tuosta linkistä voit käydä lähettämässä kansanedustajalle (klikkaa vaan joku listasta, ei oo niin tarkkaa) vinkkiä, että äksöni olisi suotavaa. Se vaatii maksimissaan 2 minuuttia, joten olisi huippumukavaa, jos laittaisit viestin menemään. Ja toinen, ihan yhtä tärkeä konsti on huomioida pieniä valintoja arkipäivässään. Ruohonjuuritasolta on aina hyvä lähteä liikkeelle, varsinkin kun kyvyttömät poliitikkomme eivät saa mitään aikaan!

Ai niin, älkää unohtako myöskään eurovaaleja! Suomen 13 mepillä ei ole mainittavaa vaikutusvaltaa europarlamentissa, mutta vaikuttamista on se pienikin vaikuttaminen. Jos ei nykyiset poliitikot miellytä, autetaan päättäjiksi ne, jotka ovat valmiita toimimaan.

PS. Blogger ei tänään tykkää musta, siitä johtuu toi ensimmäisen kappaleen friikkiys. Yritän säätää asian paremmin joskus myöhemmin, nyt tää värkki kieltäytyy yhteistyöstä kokonaan. :<