Nyt on asia niin, että mulla on stressi. Se on hiipinyt hiljaa selän taakse ja hyökännyt sieltä niin salakavalasti kimppuun, etten havainnut sitä ennen kuin viime viikolla, jolloin oli jo liian myöhäistä. Siitä lähtien itku on ollut herkässä, matikankirja on lennellyt useampaan otteeseen seinään ja v-käyrä on ollut huomattavan korkealla. Torstain läpipäästy inssi helpotti oloa viikonlopuksi, mutta eikö vain ahdistus iskenyt tänään kahta kauheampana. Ranskantunnilla hajosin lopullisesti.
Muodoton stressimöykky koostuu monista pikkujutuista. Pelko matematiikan kärryiltä tippumisesta olennaisessa vaiheessa, suurempi kiinnostus saksan kuin ranskan pänttäämistä kohtaan (hei pliis, oon jauhanu franskaa viimeset kaksi ja puoli vuotta sata taulussa, en jaksa enää), univelat, odottamaton työpaikanmetsästys, muun kuin kouluelämän katoaminen, vielä vuoden jatkuva turha lukiossa pönöttäminen, kavereista suurimman osan katoaminen omille poluilleen, totaalikyllästyminen suorittamiseen, empatiahuolet, buukattu kalenteri... En jaksaisi enää yhtäkään koetta, jossa mitataan opetellun asian sisäistäminen (varsinkin jos koe ei oikeasti mittaa sitä, terveiset vaan YTL:lle), ja maikkojen sauhuaminen oman aineen tärkeydestä ottaa päähän, kun tässä olisi tärkeämpiäkin asioita ajateltavana.
Onhan lukioelämä helppoa (varsinkin, kun saan taottua parit suorittamiseen liittyvät elämän realiteetit taas päähäni). Juuri mistään ei tarvitse ottaa oikeasti vastuuta, ja itse asiassa ainakin allekirjoittanut tykkää kovasti oppimisesta. Siinä mielessä yleissivistävä koulutus kelpaa kyllä. Kaikesta huolimatta saan kylmät väreet, kun Viisaat Herratisotherrat kertovat, kuinka koulu pitäisi aloittaa jo 6-vuotiaana, lukiosta pitäisi lähteä suoraan opiskelemaan ilman turhia välivuosia ja opinnoistahan joutaa heti valmistumista seuraavana päivänä töihin, joissa voikin puurtaa aina seitsenkymppiseksi. Tämä kaikki kansantalouden hyväksi.
Siis mitä?! Miten viimeistään 30-vuotiaina loppuunpalaneet työntekijät vailla sosiaalisia taitoja tai muuta elämää muka hyödyttävät kansantaloutta niin suuresti, että tämä kauhuskenaario oikeuttaisi moisen rumban? Ihan uskomatonta scheisseä, että ihmisen tärkein tehtävä on muka Kansantalouden kasvun maksimointi, ja kaikki muu tulee sen jälkeen. Elämästä kuuluu nauttia, ja niin mäkin aion tehdä, kunhan saan stressattua tarpeeksi. Nyt lähtee Bob Marley soimaan, enkä tee tänään yhtäkään sellaista asiaa, mitä mun oikeasti olisi pakko tehdä.
Muodoton stressimöykky koostuu monista pikkujutuista. Pelko matematiikan kärryiltä tippumisesta olennaisessa vaiheessa, suurempi kiinnostus saksan kuin ranskan pänttäämistä kohtaan (hei pliis, oon jauhanu franskaa viimeset kaksi ja puoli vuotta sata taulussa, en jaksa enää), univelat, odottamaton työpaikanmetsästys, muun kuin kouluelämän katoaminen, vielä vuoden jatkuva turha lukiossa pönöttäminen, kavereista suurimman osan katoaminen omille poluilleen, totaalikyllästyminen suorittamiseen, empatiahuolet, buukattu kalenteri... En jaksaisi enää yhtäkään koetta, jossa mitataan opetellun asian sisäistäminen (varsinkin jos koe ei oikeasti mittaa sitä, terveiset vaan YTL:lle), ja maikkojen sauhuaminen oman aineen tärkeydestä ottaa päähän, kun tässä olisi tärkeämpiäkin asioita ajateltavana.
Onhan lukioelämä helppoa (varsinkin, kun saan taottua parit suorittamiseen liittyvät elämän realiteetit taas päähäni). Juuri mistään ei tarvitse ottaa oikeasti vastuuta, ja itse asiassa ainakin allekirjoittanut tykkää kovasti oppimisesta. Siinä mielessä yleissivistävä koulutus kelpaa kyllä. Kaikesta huolimatta saan kylmät väreet, kun Viisaat Herratisotherrat kertovat, kuinka koulu pitäisi aloittaa jo 6-vuotiaana, lukiosta pitäisi lähteä suoraan opiskelemaan ilman turhia välivuosia ja opinnoistahan joutaa heti valmistumista seuraavana päivänä töihin, joissa voikin puurtaa aina seitsenkymppiseksi. Tämä kaikki kansantalouden hyväksi.
Siis mitä?! Miten viimeistään 30-vuotiaina loppuunpalaneet työntekijät vailla sosiaalisia taitoja tai muuta elämää muka hyödyttävät kansantaloutta niin suuresti, että tämä kauhuskenaario oikeuttaisi moisen rumban? Ihan uskomatonta scheisseä, että ihmisen tärkein tehtävä on muka Kansantalouden kasvun maksimointi, ja kaikki muu tulee sen jälkeen. Elämästä kuuluu nauttia, ja niin mäkin aion tehdä, kunhan saan stressattua tarpeeksi. Nyt lähtee Bob Marley soimaan, enkä tee tänään yhtäkään sellaista asiaa, mitä mun oikeasti olisi pakko tehdä.
Loistavaa tekstiä muru! Sun kirjotustaitoja ei oo vielä stressi syönyt :::) Hirmusti tsemii. Abivuonna saa sit lintsata kun on tokana vuonna jaksanut vetää kurssit läpi.
VastaaPoista